SAGA Egmont
"Paholaiset veivät rakkaani"
Cover image: Shutterstock
Copyright © 2011, 2018 Eri tekijöitä ja SAGA Egmont
All rights reserved
ISBN: 9788711898116
1. e-kirjapainos, 2018
Koko: EPUB 2.0
Tämä on tekijänoikeuslain suojaama kirja. Kopiointilupa muuhun kuin henkilökohtaiseen käyttöön on tehtävä sekä SAGA Egmont että kirjailijan kanssa.
SAGA Egmont www.saga-books.com – a part of Egmont, www.egmont.com
Göran Höglund, kriminalinspektör, Västerås.
Omakotitalosta löytyy kaksi raa’asti tapettua lasta, heidän vieressään makaa pahoin loukkaantunut ja hädin tuskin tajuissaan oleva äiti.
Tilanne oli poliisitutkinnallisesti painajaismainen. Pitkän ja vaivalloisen tutkinnan tuloksena päädyttiin vain yhteen mahdolliseen tekijään. Mutta riittäisivätkö aihetodisteet oikeudessa?
Kirjoittaja päättää artikkelinsa joihinkin omiin ajatuksiinsa siitä, mikä voi saada ihmisen murhaamaan tai edes yrittämään murhata kolme ihmistä, joita tämä ei ole koskaan aikaisemmin tavannut.
Västmanland, jossa on noin 15000 asukasta, sijaitsee pienessä ja yleensä rauhallisessa Arbogassa, joitakin kymmeniä kilometrejä länteen poliisipiirin keskuspaikkakunnalta Västeråsista.
Maanantai-iltana 17. maaliskuuta 2008 paikallisjuna Tukholmasta saapui Arbogaan kello 18.10. Junasta astui muutama matkustaja, jotka kiiruhtivat pimeässä ja koleassa illassa kotiin iltapuuhiinsa.
Yksi matkustajista ei kuitenkaan ollut kuin muut. Hän tuli Arbogaan tarkoituksenaan murhata Emma Jangestig ja tämän kaksi pientä lasta Max ja Saga, jotka ovat kolme ja yksi vuotta vanhoja. Hän oli suunnitellut ja päättänyt jo aikoja sitten, että kolmikko kuolisi. Oletettavasti teko oli suunniteltu pantavaksi toimeen jo muutamia päiviä aikaisemmin, perjantaina 14. maaliskuuta, jolloin salaperäinen junamatkustaja oli illan aikana ollut Arbogassa. Emma oli tuolloin kotonaan, mutta lapset, jotka myös oli tarkoitus surmata, olivat biologisen isänsä luona toisessa kaupungissa.
Nyt matkustajan astuessa junasta hänen tulevat uhrinsa olivat kymmenen minuutin kävelymatkan päässä asemalta Verktygsgatanilla sijaitsevassa vuokratussa omakotitalossa. Talossa asui myös Emman avopuoliso Torgny, jonka kanssa hän oli seurustellut kesästä 2007. Mies oli töissä maanantai-iltaisin, minkä vuoksi hän ei ollut talossa.
Kello 18.11 pitkä ja tummiin pukeutunut henkilö ohitti aseman valvontakameran. Myöhemmin kuvia tutkittaessa todettiin, että tämän henkilön kasvot oli peitetty ja hänellä oli olkalaukku mukanaan. Hän oli murhaaja, matkalla asemalta Verktygsgatanille. Todennäköisesti surma-ase, vasara oli hänen olaltaan roikkuvassa kassissa.
Ilta oli vielä nuori, mutta Jangestigeillä olivat jo tavanomaiset iltapuuhat meneillään. Nuorimmainen, Saga, istui olohuoneen nojatuolissa ja katsoi televisiosta lastenohjelmaa. Hänen kaksi vuotta vanhempi vilkas veljensä, Max, juoksi hänen ja keittiössä olevan Emman välillä.
Kotiaskareiden lomassa Emma chattaili sisarensa kanssa. Tietokone oli talon eteisen yhteydessä olevassa pienehkössä huoneessa. Emman koko elämän muuttaisi hetken kuluttua henkilö, jota hän ei ollut koskaan tavannut.
Heti kello 19:n jälkeen naapuri tuli kotiin autolla. Hän pani merkille 175-180 senttimetrin pituisen, tummiin pukeutuneen, huppupäisen henkilön, joka vaikutti arastelevan hänen läsnäoloaan. Tämä henkilö oli aluksi mennyt Emman talolle johtavalle autotalliliuskalle, tehnyt täyskäännöksen ja suunnannut askeleensa toista kiinteistöä kohti.
Todennäköisesti kyse oli murhaajasta, joka tunsi olevansa tarkkailun kohteena, minkä vuoksi keskeytti ensimmäisen yrityksensä tunkeutua Jangestigin perheen kotiin. Talossa sisällä Emma jutteli tietokoneella. Myöhempi tarkastus kertoi, että Emma oli lähettänyt viimeisen viestin sisarelleen kello 19.07. Vielä tuolloin kaikki oli kuten ennen.
Poliisin teknikot kykenivät jälkikäteen lavastamaan oletetut tapahtumat. On täysin selvää, että kaikkien kolmen uhrin kimppuun käytiin eteisessä. Emma joko itse avasi ulko-oven tai tekijä tunkeutui taloon omin päin.
Oletettavasti Emman kimppuun käytiin ensiksi, sillä vain hän kykeni panemaan vastaan, joten hänet oli yllätettävä. Tämän jälkeen uhriksi joutui mitä todennäköisimmin Max, joka lapsista vanhempana myös oli liikkuvampi. Jos poika ei juuri teon alkaessa ollut eteisessä, hän oli varmasti tullut sinne katsomaan mitä tapahtui. Poikaa oli lyöty lukuisia kertoja päähän kovalla voimalla, oikeuslääkärin mukaan vasaralla.
Verijäljistä päätelleen Max oli liikkunut kun häntä on lyöty. Hän oli siis tehnyt kaikkensa päästäkseen karkuun pahoinpitelijältään.
Tv-tuolista löytyneiden lasten tavaroiden perusteella pääteltiin, että Saga oli istunut tuolissa katsomassa televisiota, kun tekijä oli tullut taloon. Viimeisenä uhrina hänet oli mahdollisesti kannettu eteiseen kuolevan veljensä ja vakavasti loukkaantuneen äitinsä luo. Siellä häntä oli isketty päähän useita kertoja ja jätetty kuolemaan toisten viereen.
Mitä talossa kello 19.07 jälkeen tapahtui, miltä kaikki näytti ja kuulosti, sen tietää vain yksi ihminen, joka on päättänyt olla kertomatta tapahtumista tai niihin johtaneista syistä mitään.
Tutkinnassa selvisi lisäksi, että avopuoliso Torgny oli ennalta suunnittelemattomasti päättänyt pistäytyä kotonaan maanantai-iltaisen työvuoron aikana. Hän tuli hakemaan joitakin tarvitsemiaan avaimia kello 19.17. Vain muutaman minuutin sen jälkeen, kun tekijä oli suorittanut suunnittelemansa teon ja poistunut asunnosta. Torgnyn kokemus, kun hän löysi rakkaimpansa makaamasta verilammikosta vaikeasti loukkaantuneina, on varmasti ollut niin järkyttävä, ettei kukaan meistä voi kuvitella, mitä mies joutui kokemaan. Kello 19.20 hälytyskeskukseen soitti ilmeisen sekava ja järkyttynyt mies.
– APUA, Verkstadsgatan 2, Arboga, kolme henkeä, yksi vuotaa verta tosi paljon, kaksi lasta.
– Niin, mitä on tapahtunut?
– En tiedä, kaksi lasta, yksi puolitoistavuotias, toinen …voi helvetti, näyttää ihan kuin päässä olisi reikä …mitä tämä on?
– Hengittävätkö he, ovatko he elossa?
– Emma on… noih… nouse Emma istumaan, helvetti …oih (joku voihkaisee taustalla)
– Mitä helvettiä on tapahtunut? Emma, Emma? Togge tässä, Emma …helvetti.
– Saga… Emma istuu ja hengittää. Emma, rauhoitu, istu siinä, koetan hoitaa tämän.
Kaikki hälytyskeskukseen tulevat puhelut nauhoitetaan. Yllä käyty keskustelu on osa pitemmästä Torgnyn ja hälytyskeskuksen työntekijän välillä käydystä autenttisesta keskustelusta. Hälytyskeskuksessa tehtiin nopeasti arvio, että hälytys oli poliisiasia. Tämän vuoksi puhelu siirrettiin poliisin Västeråsin keskukseen, jossa se rekisteröitiin kello 19.23.
Koska poliisissa hälytyksen vastaanottanut ymmärsi heti, että jotain vakavaa oli tapahtunut, osoitteeseen Arbogaan lähetettiin kahdeksan partioita läänin alueelta. Tämä oli lähes kaikki sillä hetkellä kynnelle kykenevät yksiköt. Tämän lisäksi lähetettiin tieto Västeråsin rikospäivystykseen, jossa työskentelen, sillä meidän jaostomme hoitaa kaikki törkeämpien tapausten alkutoimenpiteet.
Kello 19.23 Arbogan aseman kameraan tallentui henkilö, joka näytti samalta kuin se, joka tallentui kello 18.11, eli murhaaja, joka oli aikeissa nousta kello 19.34 lähtevään Tukholman junaan.
Ensimmäinen partio saapui paikalle maanantai-iltana kello 19.38. Sairaankuljetusauto oli jo paikalla ja osoitti partiolle kaksi voimakkaasti verta vuotavaa lasta ja naisen talon eteisessä. Jostain syystä partio sai väärän käsityksen vammoista ja kirjoitti ilmoitukseen, mikä myöhemmin oikaistiin, että vammat olivat veitsen aiheuttamat. Naisen ja lasten lisäksi talon edessä olevassa autossa istui verinen mies, josta kukaan ei tiennyt, kuka tämä oli. Tämä mies, avopuoliso Torgny, oli henkisesti pahassa kunnossa, mutta ensimmäisenä rikospaikalle saapuneena hän oli tärkeä puhutettava. Torgny vietiin poliisiautoon. Verisyyttään hän selitti sillä, että oli koettanut auttaa perhettään heidät löydettyään. Hän itse oli vahingoittumaton. Yksi paikalla olleista poliiseista vahvisti puhelimitse Västeråsin vastaavalle päivystävälle, että kyse oli rikospaikasta eikä onnettomuuspaikasta, mikä oli lähtölaukaus yhdelle Västmanlandin poliisin kaikkien aikojen laajimmalle ja kimuranteimmalle poliisitutkinnalle. Se päättyisi vasta vuoden päästä.