Otto Rud, tanskalainen ritari, Borgholman linnan isäntä.
Rolf Jute, tanskalainen ritari.
Antero Suurpää, raatimies Turussa.
Barbro, hänen sisarensa.
Ebba, raatimies Suurpään tytär.
Sven Suurpää, edellisten heimolainen, meriupsieri.
Turunen, | porvareita Turussa.
Keihäkkä, |
Hieronymus, priori Naantalin luostarissa.
Anshelmus, munkki " "
Perpetua, abbedissa " "
Josua, Antero Suurpään palveluksessa.
Eräs tanskalainen upsieri, tanskalaisia sotureita,
Turun porvareita ja nunnia.
(Teko tapahtuu elokuussa v. 1509; ensimäinen näytös eräässä puistossa lähellä Turun kaupunkia, toinen raatimies Suurpään talossa ja kolmas Naantalin luostarikirkossa.)
Näytäntö kuvaa: lehvakkaa seutua meren rannalla.
Oikealla matala kumpu.
Ensimäinen kohtaus.
Antero Suurpää, Turunen, Keihäkkä ja muutamat Turun porvarit (istuvat vihannassa ruohikossa), Barbro ja Ebba (kantavat muutamasta vakasta ruokatavaroita eräälle litteälle paadelle).
ANTEEO S. Niinkuin äsken sanoin, hyvät ystäväni! onnellisia, iloisia uutisia saapuu tänne Ruotsista. Ehkä piankin saamme kuulla, että on rauha Tanskalaisten kanssa lopullisesti solmittu.
TURUNEN. Jumalalle olkoon kiitos näistä hyvistä sanomista! Kyllä onkin jo rauhattomuutta kestänyt tarpeesen asti ja päälle senkin! — Suolan hintakin on viimeisinä aikoina kohonnut niin tavattoman korkeaksi, ett'ei porvari eikä talonpoika jaksa sitä maksaa. Rauhan saatua kuihtunut kauppaliikkeemmekin tietysti pian taas vaurastuu entisellensä.
KEIHÄKKÄ. Turhaa, mitätöntä toivoa tuo kaikki! En usko noista "hyvistä sanomista" sanaakaan!
ANTESO S. Miks'et usko?
KEIHÄKKÄ. Sentähden että maailmassa löytyy kolme asiaa, joihin en milloinkaan luota.
ANTERO S. Ja mitkä ne kolme ovat?
KEIHÄKKÄ. Svante herra, paha henki ja Tanskalaiset! Jos ensimainittu saa Lybeckiläiset puolellensa, niin jättää hän rauhan pahalle hengelle ja antaa selkään Tanskalaisille!
ANTEBO S. Älä soimaa valtion-hoitajaa! Siitä saat minun vihamiehekses!
TURUNEN. Samaten myös minun! — Jos hän vaan voisi antaa Tanskalaisille selkään, niin olis'kin se seikka kaikista parhain!
BARBRO (Ebballe.) No tyttö-raiska! mikä sinua riivaa? Mitä sinä teet? Oletko oppinut laskemaan kananpaistit pöydälle sillä tavoin, että makuisimmat reiskappaleet putoavat kalavatiin? — Mitä sinun tarvitsee kuunnella miesten puhetta? Onko sinun Tanskalaisten kanssa tekemistä? — Voi minun päiviäni! Etkö nytkin laskenut juustolautasta voiastiaan!
EBBA. Mutta armas täti…
BARBRO (Keskeyttäin.) Armas täti!… Anna minulle tuolta vakkasesta pullo Espanjan viinaa! — Sopii panna se tuohon kalavadin viereen.
EBBA (Antaa Barbrolle muutaman pullon.)
BARBRO. Kaikki maailman ja hengen ihmiset! Onko tuo nyt Espanjan viinaa? Eikö se ole Saksan olutta? — Mitä sinä ajattelet, tyttö?
EBBA. Mitä ajattelinkaan? — Ehkä ajattelin aamuista käymistämme kirkossa. Kuinka ihanasti pyhän Katarinan messu kaikui kuorien kaarroksissa!
BARBRO (Uhaten Ebbaa sormellansa.) Sitäkös ajattelit, kaunis valehtelijani! — Etkös tiedä, kuinka suuren synnin teet valhetta puhaessas?
EBBA. En valhetellut, sit'en tehnyt! Mutta totta todella en itsekään varmaan muista, mitä äsken ajattelin…
ANTEEO S. Eikö sinulla, sisar-kulta, jo ole ruoka valmisna?
BARBRO. On maari. Tulkaatte vaan syömään!
ANTEBO S. Niin käykäämme siis aterialle ja sitte maljoihin! (Menevät aterioitsemaan.) Tänäpänä on vaimo-vainajani sekä syntymä- että nimipäivä. Eläissänsä oleskeli hän mielellänsä tässä ihanassa puistossa… Siitä syystä käskin teidät tänne… Jaa … jaa … eriskummallisesti ajat vaihtelevat, ihmiset vaihtelevat. Toinen kukoistaa, toinen lakastuu; se on maailman meno!
EBBA (Itsekseen.) Heillä on vaan soimauksia ja kirouksia Tanskalaisille! Nämät kiroukset polttavat kuin kyykäärmeen pistämät mun rintaani! (Menee ylös kummulle ja istuu erään puun taakse, kätkein silmänsä käsiinsä.)
ANTEBO S. Nyt juokaamme kunnon valtionhoitajan malja! Svante Stuuren malja!
TURUNEN ja PORVARIT. Eläköön Svante Stuure!
KEIHÄKKÄ. Minä puolestani juon sen rauhan maljan, jota Svante herra ei saa aikaan!
ANTEEO S. (Keihäkälle.) Pyydätkö aloittaa riitaa?
KEIHÄKKÄ. Älä suutu, veljeni Antero! Asiassa on monta haaraa ja pilkan-laskijallakin on joskus suunvuoro.
TURUNEN. Sinun pitää juoman valtionhoitajan malja, jos tahdot olla ystävämme!
KEIHÄKKÄ. Niin olkoon menneeksi! Eihän tuo minua haittaa — eläköön vaan hänkin!
(Sven Suurpää tulee.)
Toinen kohtaus.
Edelliset ja Sven Suurpää.
ANTERO S. Terve tulemastas, Sven! Kauan olet viipynyt…
SVEN S. Suokaa anteeksi! Minua tapasi odottamattomia esteitä… Yht'äkkiä saapui luokseni sanansaattaja Wiipurista, päällikköni Erik Bjelken lähettämä. Hän käskee minua kiiruhtamaan sinne, sillä hän aikoo taas lähettää laivaston merelle, kun ei hierotusta rauhasta kuulu lopullista päätöstä.
KEIHÄKKÄ. Nytpä saatte kuulla, että oli totta, mitä askein sanoin! Keihäät taas käteen ja aurat nurkkaan!
TURUNEN. Siis uudestaan sota ja siitä seuraavat kaikkinaiset surmat, vahingot ja surkeudet! Maa on jo monessa paikoin hävitetty autioksi, pellot kylminä ja kansa köyhtynyt nälän tuskaan asti! Hyvä Jumala, kuinka kauan sinun hirmuista vitsaustas kestäneekään!
ANTERO S. Olkaa rauhoitetut! Ruotsista tänne viimeksi tulleet uutiset eivät vielä ole ehtineet Wiipurin uljaan linnan isännän luo.
SVEN S. Olisiko teillä todellakin joitakuita luotettavia rauhan tietoja?
ANTERO S. On toki. — Eilen tuli kirje valtioneuvostolta Tukholmassa Turun kaupungin raadille, että nyt on toivo joutuisasta ja kunniallisesta rauhasta suurempi kuin milloinkaan ennen. Kenties ovat rauhan artiklat jo tänä hetkenä molemmin puolin hyväksytyt! Maistelkaatte vaan, ystäväiseni, hyvissä mielin maljojanne! Rauhasta olen varma. (Kaikki juovat. Svenille.) Koska ai'ot lähteä?
SVEN S. Huomenna, — aamulla varhain…
ANTERO S. Niin kiiruusti. Sepä ikävä!